28.1.2016

35. Jääprinsessa

Viime viikolla en sitten ratsastuspostausta saanut tehtyä, en sitten ollenkaan, sillä olin kipeänä, enkä silloin luonnollisestikaan mene tallille ratsastelemaan. Nyt kuitenkin kirjoittelen pitkästä aikaa tuntipostausta, nimittäin sunnuntain 24.1.2016 (?) ratsastustunnista, josta on kyllä jäänyt todella hyvä maku suuhun, ja sitä fiilistelen kyllä ihan vieläkin!

Menin tapani mukaan pikkuisella Stella- ponilla (tapani mukaan... Huoh! Toinen kerta tämän vuoden puolella, tapani mukaan... Mitä mä oikein kirjoittelen?!), joka on sulattanut sydämeni jo aikoja sitten. Kun pikkuinen jääprinsessani saapui tarhasta sisälle, oli se tietenkin ihan lumessa. Tunnissa sain sen kuitenkin hoidettua hyvin, mutta täysin kuivaksi en kuitenkaan saanut. Aloitin harjaamisen kumiharjalla (miksikä sitä nyt kutsutaankaan?), jolla sitten hieroin ponia ja poistelin turhat lumikökkäreet karvapeitteestä. Siitä siirryin sitten kovaan harjaan, jolla silläkin poistelin vähän pölyjä ja likoja, sekä tietenkin hellin ponia. Lopulta siirryin ihan perus pehmeään harjaan, jolla kiillotin sitten karvan. Kavioissa ei ollut pahoja tilsoja, onneksi sain ne hyvin puhdistettua.

Ennen tunnin alkua tein pienelle Stellalle hyvin epäonnistuneet letit, mutta näkipähän sitten tunnilla paremmin eteensä. Otsatukan letittämisestä se ei oikein pitänyt, mutta sain kuitenkin letin tehtyä.

Tämän näköisenä se tuli sieltä...

Ekaks harjasin siis tällä (mahtava info!)

Poni jo hiukan harjattuna
Tunti alkoi normaalisti alkukäynneillä. En tiedä, mistä tämä johtui, mutta poni testaili minua jonkin verran esim. peruuttamalla melkein puoli maneesia. En saanut tätä aluksi korjattua tai ratkaistua, mutta tunnin puolivälissä ymmärsin, että antamalla ponille tilaa se lopettaa peruuttelemisen. Silläkään asia ei kokonaan ratkennut, mutta sain edes jonkinlaisen kontrollin poniin.

Luultavasti tämänlainen käytös johtui vain yksinkertaisesti siitä, että "käskin" ponia hiukan liian kovin avuin/ se ei pitänyt tehtävästä. En antanut tämän käytöksen kuitenkaan häiritä, vaan annoin ponin peruuttaa, kun se kerran sitä niin kovasti halusi.

Alkukäyntien jälkeen aloitimme parilla ravikierroksella kentän ympäri. Ensimmäinen varsinainen tehtävä oli ravi-käynti-pysähdys-käynti-ravi jne... Tämä sujui ihan hyvin, vaikka ravissa poni meinasi hiukan kiihdytellä. Siirtymisten avulla sain poniin kuitenkin kunnollisen kontrollin, ja monia todella hyviä siirtymisiä. Lisäsimme tähän sitten pysähdyksestä vielä peruutuksen, mutta muuten tehtävä sujui samana. Peruutuksista tuli osasta hyviä, ja osasta hiukan heikompia, mutta kokonaisuudessaan tämä meni hyvin, ja olin hyvällä fiiliksellä.

Lisäsimme tähän ravista laukannostot, ja alussa musta tuntui koko ajan, että poni lähtee käsistä, enkä saa sitä pideltyä. Käänsin sitten Stellan laukoissa pienelle ympyrälle, ja siitähän poni vaan hermostui, jonka tajusin hiukan myöhemmin itsekin. Testasin sitten laukkaa suoralla uralla koko pitkän sivun ajan, ja siinä poni oli paljon paremmin avuilla, eikä vaan juossut niitä koko ajan karkuun. Tästä suunnasta sen verran positiivista sanottavaa, että laukat nousivat ihan heti kun pyysin, niin hieno poni!

Märkä poni

Tossa näkyy toi otsatukan söpö letti^^

Hehe, ja sitten nää tosi mahtavat letit!
Välikäyntien jälkeen vaihdettiin suuntaa, en nyt muista, kumpaan kierrokseen. Tässä uudessa suunnassa aloitettiin niin, että tehtiin pysähdykset suoraan ravista, ja  pysähdyksestä sitten uudestaan raviin ilman käyntiaskeleita. Omalla kohdalla vasta tässä kierroksessa tuli niitä ahaa- elämyksiä, sillä poni toimi todella hyvin! Aluksi ravin ja pysähdyksen väliin tuli muutama käyntiaskel, mutta muuten poni pysähtyi kyllä hyvin. Muutaman toiston jälkeen sain pysähykset sujumaan yhtä hyvin kuin liikkeellelähdöt- ne menivät todella hyvin, hieno poni!

Lisättiin tähänkin tehtävään sitten peruutukset, oli kyllä hieno poni! Jossain vaiheessa se tosin yritti ilmoittaa, että nyt riitti peruutukset, mutta kun en antanut periksi, meni se loppujen lopuksi hyvin. Lisättiin sitten tähän vielä laukannostot peruutuksesta, jotka sujuivat ihan järkyttävän hyvin! Stellalla ei ollut kai koskaan nostettu laukkoja peruutuksesta, vaan pelkästään ravista, joten olin ihan ymmälläni. Poni teki nostot kuin vanha tekijä, eikä epäröinyt hetkeäkään! Ihan  mahtava poni, niin yritteliäs ja ihana mamman kultamussukka... Oon kyllä todella ylpeä ponista, en olisi koskaan uskonut sen pystyvän moiseen!

Tunnista jäi siis todella hyvä maku suuhun, ja oi että, niin hieno pikkuponi! Tunnista en tällä kertaa kertoile tämän enempää, vaan päästän teidät katselemaan hiukan kuvia, joita tuli napsittua-->

Rakas pikkupiruni

Luova kampaus tunnin jälkeen- ok?



Tallilla oli aikas ihanat maisemat!


Pikkusuitset

Ja pikkusatula
Tunnin jälkeen hoidin Stellaa yli 25minuuttia, mutta heti, kun pääsen ulos karsinasta, on poni kierinyt itsensä ihan puruihin;P


27.1.2016

34. Pörrin kuulumisia ja uusia temppuja

Sain tuossa yksi päivä kiinni kunnon motivaatiosta koiran kouluttamiseen, ja siitähän tämä sitten lähti. Inspiksen juuri tuohon uuteen temppuun sain sieltä Helsingin koiramessuilta 2015, ja temppu olikin jäänyt päällimmäisenä mieleen koiratanssien PM- kisoista. PM- tason temppua lähdettiin sitten opettelemaan ja suorittamaan, mutta eihän se vielä mene ihan niin hyvin. Kyseisen tempun kanssa on vielä aika paljon hakemista ja tunnustelua, ja todella paljon opittavaa. Hyvällä tiellä kuitenkin ollaan, ja kerrankin osaan olla siitä tyytyväinen! En sitten yhtään tiedä, että onko tuota temppua esiintynyt jo alemmilla tasoilla koiratanssissa, eikä sillä ole niinkään paljoa väliä, kun ottaa huomioon, että ollaan vasta aloitettu.

Kyseinen temppu on siis kahdeksikko jalkojen välistä, jos niin voi sanoa. Nykyään tämä temppu onnistuu silloin, kun koira on tarpeaksi virkeänä, ja minulla on herkkuja/ jotakin syötävää kädessä. Miten sitten opetin Pörrille kyseisen tempun? En tiedä sitä itsekään, joten en ala sitä tässä selostaa, etteivät päänne mene ihan pyörälle;)




Toivottavasti noista hiukan heilahtaneista ja epätarkoista kuvista selviää edes hiukan tehtävän laatua. Kuten kuvista toivottavasti näkee, on minulla koko ajan herkku lähellä Pörriä, sillä muuten pentu yrittää luistaa tehtävästä parhaansa mukaan, ja tulla takakautta, jos siitä jotain tajuaa.
Kyseisen tempun Pörri oppi muistamaan muutamalla, ehkäpä viidellä kuudella toistolla, jonka jälkeen olen jatkanut sen harjoittelua lähes päivittäin niin juuston, makkaran kuin omenanpalojenkin avulla. Koko ajan kehitytään parempaan suuntaan, mutta jätetään nyt hetkeksi hautumaan, kun treenataan "viereen"- käskyä hiukan enemmän, sillä Pörri ei sitä vielä kunnolla osaa.

Tässä vielä tällainen pieni havainnollistava kuva. Pörri siis on tavallaan tuo kahdeksikko;)
Mitäs muuta Pörrille kuuluu? Ihan hyväähän sille, uusia temppuja on keksitty ja vanhoja muisteltu, kavereiden kanssa leikitty ja tehty tuhoja niin usein, kuin mahdollista. Tassujen antaminen ja viereen tuleminen ovat olleet tempuissa kaikkein päällimmäisinä, mutta ihan perusjuttujakin ollaan treenailtu. Vaikkei meidän treenaaminen ole mitään vakavaa, haluan opettaa sille kuitenkin jotain ihan jatkoa varten.

Temppuja, ja varsinkin niitä vaikeampia tekemällä saan Pörrille hyvää aivojumppaa, ja voisin melkeinpä sanoa, että metsässä juoksemisen lisäksi aivotyö rasittaa Pörriä kaikkein eniten. Niinhän se on, jos joku on siitä sattumoisin kuullut/ huomannut asian itse.

Tässä kuvassa Pörri suorittaa "Istu"- käskyä erittäin terävänä

Tässä ja alemmassa kuvassa taas "tassut"- käsky, joka on jo aika hyvällä mallilla


Tässä pelkkä "tassu"

Joku ihmeellinen variaatio "tassusta"

Ja tässä vielä "viereen", jota Pörri ei aina näytä tajuavan...
Tässä olikin hiukan kuvamateriaalia siitä, mitä Pörri nykyään osaa. Todella hyvin sain temppuja suoritettua, ja olen kyllä niin ylpeä pikkupennusta! Tämän treenin jälkeen Pörri nukkui koko loppupäivän, ja seuraavana päivänä en sitten treenaillutkaan, vaan jätin asiat hautumaan Pörrin pienessä päässä.






Kiitos kaikista postauksen kuvista Äiti!


25.1.2016

33. Hyvän blogin kriteerit pääpiirteittäin

Ajattelin puhua tällä kertaa siitä, millä perusteella valitsen blogit lukulistalleni, ja mitkä blogit ajavat minut suoraan tiehensä. Niitäkin nimittäin on. Kriteerini ovat (ja olivat) nykyään aika korkealla, mutta eivät enää niin korkealla kuin jokin aika sitten. Nykyään liityn erilaisiin blogeihin aika helposti, ja lukulista sen kuin kasvaa kasvamisesta päästyään. Lähes joka päivä törmään uusiin, hienoihin blogeihin, jotka saavat minut kiinnostumaan niistä.

Varsinaisen postauksen aloitan siitä, minkälaisia blogeja luen, ja miksi, minkä perusteella? Luen pääasiassa hevos- koira- ja kirjablogeja, joista hevosblogit ovat useimmiten ylitse muiden. Ehkäpä tähän liittyy se asia, että olen ratsastanut kohta 5 vuotta, ja ihaillut hevosia niin kauan kuin jaksan muistaa. Hevosblogeista tykkään lukea erityisesti hyviä ja kattavia treenipostauksia, mutta myös puskailut kiinnostavat. Aktiivisia koirablogeja löytyy vaikka muille jakaa, mutta olen ehkä hiukan kranttu kaikkien blogien suhteen. Vaikka en Pörrin kanssa mitään tokoa tai agilitya harrastakaan, kiinnostavat ne minua. En kuitenkaan jaksa lukea koirablogeista kovinkaan pitkiä selostuksia siitä, miten agilitytreeneissä meni, ja mitä tehtiin. Vaikka eihän minulla olisi siihen asiaan minkäänlaista nokan koputtamista, sillä omat tekstini eivät ole aina kovinkaan lyhyitä. Koirablogeja on lukulistalla kuitenkin muutama, ja toivon listan kasvavan mahdollisimman nopeasti.

Vaikka kirjablogien tarjonta on nykyään suuri, olen tässäkin suhteessa todella KRANTTU! Kranttu isoilla kirjaimilla, sillä sellainen todellakin olen. Harvemmin löydän kenenkään suunnilleen minun ikäiseni kirjoittamaa kirjablogia, mikä on pienoinen ongelma. Aikuisten kirjoja en pääasiassa ollenkaan lue, joten aiheet eivät silloin ole niitä kaikkein kiinnostavimpia. Silti kirjablogejakin löytyy listalta muutama, ja toivon todellakin sen lisääntyvän!


Nyt, kun teille on selvinnyt, minkälaisia blogeja valitsen lukulistalleni, on tarkempien kriteerien ja muiden aika. Panen erilaiset asiat erilaisten väliotsikoiden alle, jotta tämän postauksen lukeminen helpottuisi. Jos kirjoittaisin kaiken putkeen, niin kaikki huokaisisivat, että Oh No, tuo tyyppi tuli hulluksi.

Ulkoasu
Ulkoasu on mielestäni todella tärkeä osa blogeja. Ensimmäisenä nimittäin kiinnitän huomioni siihen, ja jos se on "kamala" tai epäselvä/ sekava, klikkaan itseni heti pois blogista. Ulkoasun kaikkien osien pitää sopia mahdollisimman hyvin yhteen, se on aivan selvää! Mieluiten blogilla olisi yksi värimaailma, esim. sininen tai harmaa. Hirveän kirkkaita värejä en blogien ulkoasuissa suosi, varsinkaan, jos ne hyppäävät pahasti silmille. Kaikkein paras tietenkin olisi, jos banneri, tausta sekä muu ulkoasu olisivat samansävyiset ja sopisivat yhteen. Myös mahdolliset, ja onnistuneet koodailut ja koodit tuovat blogiin kivoja sävyjä, ja elävyyttä. Katsotaan, jos minäkin joskus oppisin koodailujen ihmeellisen maailman...

Ja niin, luen kolmeen eri kategoriaan kuuluvia blogeja, kuten postauksen alussa jo ilmenikin. Hevos- ja koirablogeissa olen aika tarkkana siitä, minkälainen ulkoasu on, ja sopivatko värit ja sävyt yhteen. Jos vastaus on ei, en välttämättä liity blogiin lukijaksi. Kirjablogeissa en ole ulkoasujen kanssa niin tarkka. Kirjablogi on kirjablogi, enkä osaa oikein selittää, miksen niissä ulkoasuista kovinkaan paljoa välitä. Kuitenkin, jos kirjablogin tausta hyppii silmille, tai on muulla tavalla häiritsevä, en mielelläni blogia alkaisi lukemaan.

Banneri ja sen sopivuus muuhun ulkoasuun
Banneri on mielestäni suuri osa blogia. Jos se on huonosti/ sutaistusti tehty, ei blogigaan voi kovin hyvältä näyttää. Esimerkkejä huonosta bannerista ovat huonolaatuiset ja heilahtaneet kuvat, huonot häivytykset ja huono asettelu.
Hienoon, ja hyvin tehtyyn ulkoasuun kiinnittää heti huomiota, ja luulen, että suurin osa ihmisistä iskee silmänsä ensimmäisenä ulkoasuun. Jos banneri on huolella soviteltu ulkoasuun värimaailmansa puolesta, se saa ihmiset kiinnostumaan blogistasi.

Koira- ja hevosblogeissa kiinnitän heti huomioni blogin ulkoasuun, ja jos se on huonosti ja hutaistusti tehty, en jää yleensä blogia seuraamaan. Tästä kuitenkin lisää alempana. Kirjablogeissa kiinnitän huomioni ulkoasuun, mutta vaikka se ei mikään ihmeellinen olisikaan, saatan jäädä seurailemaan sitä.

Pieni odottelemassa keittiöön pääsyä


Tervetuloa! Sekä esittelysivut
Kaksi erittäin tärkeää asiaa blogissa, joista saa hyvää tietoa blogin sisällöstä. Asia, jota etsin jokaisesta blogista on hyvin tiivistetty Tervetuloa/blogi pähkinänkuoressa/Mistä blogi kertoo- teksti. Siinä asiat pitäisi olla kerrottu hyvin ja ytimekkäästi ja niin, että saa helposti selville, mistä kyseinen blogi kertoo. Tarkalleen ottaen olen sitä mieltä, että JOS blogista ei kyseistä tekstinpätkää ole, kannattaa se siihen laittaa.

Toisin kuin lyhyt esittelypätkä blogin päätähdistä ja blogin aiheesta blogin vieressä, esittelysivut saavat kaikin mokomin olla pitkät, kattavat ja hyvälaatuiset. Niiden kohdalla on vain eduksi, jos ne on tehty huolella ja tarkasti, blogin selkeyttä ajatellen. Niissä on myös hyvä olla kuvia täydennykseksi, jotta lukijat saavat tietää, miltä blogin päätähdet näyttävät.

Muut sivut
Esittelysivujen lisäksi blogissa voi olla muitakin sivuja, esim. banneripaja, yhteistyö? sekä yhteystiedot. Mikään näistä ei mielestäni ole välttämätön, mutta juurikin ne muut asiat tuovat blogiin tietynlaista terveyttä, pirteyttä ja sävyä. Näistä ei sen enempä...!

Blogin aihe ja nimi+ URL- osoite
Jotta blogi kerää lukijoita, sillä kannattaa olla selkeä ja hyvä aihe. Jos et kuitenkaan halua kirjoitella mistään tietystä asiasta, sekablogi saattaa olla hyvä vaihtoehto. Itse luen kuitenkin selkeästi kolmeen kategoriaan sijoittuvia blogeja, enkä ole niinkään sekablogien ystävä. Jos hyvä sellainen osuu silmään, niin olen valmis ottamaan vastaan uutta! Aiheina suosin siis niin perinteisiä, kuin erikoisiakin, kunhan blogilla on kunnollinen aihe.

Nyt, kun pääsimme puhumasta blogin aiheesta, otan esille uuden aiheen, blogin nimen. Kaikkein parhaiten mieleeni jäävät erikoiset ja omalaatuiset nimet. Mieleeni eivät jää niinkään "My Life" tai "Minun hevoselämäni" tyyliset nimet, vaan enemmänkin kaikki normaalista poikkeavat tai erityisen kauniit nimet. Muut saattavat jäädä huomioimatta, valitettavasti.

Blogin URL- osoitteen kannattaa olla yksinkertainen, mutta mieleenjäävä. Jos se on joku " lophjuhargersulom.blogspot.fi" en usko sen jäävän kenenkään mieleen erityisemmin. No, kannattaa miettiä se tarkkaan!


Teksti
Kaikkein eniten blogeissa arvostan hyvää ja laadukasta tekstiä, ilman kirjoitusvirheitä. Itsekin pyrin siihen, mutta valitettavasti en aina onnistu siinä. Jos huomaan blogissa ensikatsomalla paljon kirjoitusvirheitä/ teksti on hankalaa luettavaa klikkaan itseni pois siitä. Tekstiä saisi minun mittapuullani olla paljon, kunhan se on selkeää ja hyvää luettavaa. Jos tekstin aihe on mielenkiintoinen, jaksan sen kyllä lukea, oli se kuinka pitkä tahansa. Suuret kirjoitusvirheet, sekä liiaksi käytetty puhekieli saavat minut kiehumaan, ja näinollen kyseinen blogi jää kauas taakse.

Kuvat
Niin, kuvat ovat useimpien mielestä yksi blogin tärkeimmistä asioista. Kuvat ovat kiva täydennys tekstiin, ja niitä on kiva katsella. Jos kyseessä on pullip-blogin kuvatarina, tai hevosblogin toivekuvapostaus, en pane kuvia pahakseni. Jos kuitenkin koko blogi rakentuu kuvien ympärille, eikä tekstiä ole ollenkaan, se alkaa jo häiritsemään.

Arvostan todellakin hienosti otettuja, tarkkoja kuvia, mutta kunhan kuvia on sopivassa määrin tekstin kanssa. Mielestäni teksti on kuitenkin blogien päätarkoitus, eivät kuvat (ellei kyseessä ole kuvatarinapainotteinen blogi/ valokuvausblogi), mutta siltikin valokuvat ovat mukava lisä blogiin. Kuvattomia blogeja ei kukaan jaksa lukea, ja juurikin sen takia ovat kuvat todella tärkeitä blogeille!

Pientä rakennekuvan tynkää
Tiedän, että on myös olemassa paljon muita perusteita, millä voi valita hyvän blogin omalle lukulistalleen, mutta tässä postauksessa olivat nyt (ainakin minulle) ne tärkeimmät ja suurimmat asiat. Jos huomasit, että jotain sinusta tärkeää puuttui tästä postauksesta, laita ihmeessä kommentteihin!

Panen tuohon alle vielä muita asioita, jotka huomioin blogia lukiessa, mutta ne ovat yksinkertaisesti sellaisia, että niistä on ihan turha kirjoittaa sen pidempää pätkää.


  • Tekstin ja kuvien asettelu
  • Hehe, en keksi tähän enää yhtään mitään;P



24.1.2016

32. Pakkaset laantuivat, vihdoin!

Jippii, pakkaset lauhtuivat ja mä pääsin vihdoin kunnolla ulkoilemaan. Kato jos on yli -17 astetta pakkasta, niin silloin mun tassut jäätyy, enkä mä voi treenata itteeni ulkona juoksemalla (Matzun lisäys: Kyllä se koira viihtyy ulkona pakkasella kuin pakkasella, se nyt tuppaa suurentelemaan asioita...) Lyhyet pihavahtimisvuorot on kyllä ihan ok, mutta sen enempää en tee -30 asteen pakkasella. Ellei tästä blogista ole jo selvinnyt, mulla menee pääasiassa hyvin, muutamaa pientä vastaiskua lukuunottamatta. Niistä ei sitten sen enempää, paras keskittyä elämässä eteenpäin, ja olla tuhlaamatta aikaa kaikenlaisen turhan murehtimiseen.

Onkos toi Matzu kertonut teille, että oon aikamoinen tuholainen, kun sille päälle satun? Oon onnistunut puhkomaan ilmapalloja (kivaa!), ja tuhoamaan kaikki omat leluni. Ainut, minkä oon säästänyt ees jotenkuten on mun eka lelu, sellanen harmaa vinkupupu. Tuhoisin sen kyllä muuten, mut kun se on ulkona ja jäässä... Ihan mälsää, eiks vaan?!

Matzu on saanut räpsäistyä musta muutaman ihan kelvollisen kuvan joten tämän enempää selittelemättä päästän teidät katselemaan näitä suloistakin suloisempia kuvia -->

Matzulla oli leipä, muuten mä en ois ihan varmasti kattonu kameraan kertaakaan...

Ja muuten, näissä kuvissa esiintyy se paljon puhuttu harmaa vinkupupu, joka onkin mun ikuinen BFF!


 Jos mä paan mun jalat näin, niin saankohan mä itteni venyteltyä ennen kisoja?

Se harmaa vinkupupu jäi pikkusen jälkeen...

Mut sit pääsin niskan päälle, ja mä onnistuin raahaamaan sitä mun mukana



Mun ravi on paljon hienompi kuin sillä Totilaksella!

Tää on Matzun lisäämä kuva, jota en alunperin ees halunnut julkaista. Ja en siis kompastunu mun omiin jalkoihin, suoritin yhtä tiettyä balettiliikettä. Se vaatii notkeutta, ja sitähän mulla on!

Myös mun laukka- askeleet on aika pitkälle jalostettuja, kuten näette tästä kuvasta. Aika pitkä askel, vaikka itse sanonkin!

Sitten vähän vedeltiin sitä vinkupupua. Ärsytti vaan, kun se tyyppi piti siitä kiinni, eikä antanu mulle ollenkaan...!


Oonhan mä selvästi johdossa tossa pupunvedossa?

En muuten sitten kompastunut tohon pupuun, suoritan tässäkin balettiliikettä, uskokaa vaan!

Tässäkin kuvassa on menossa yksi haastavimmista liikkeistä, mitä kukaan voi keksiä. Ja lisävaikeutta tämän suorittamiseen tuo tietenkin pupun suussa pitäminen...


Miten niin pitkät korvat?

En sitten piiloutunut puskaan!

Tää, ja loput alla olevat kuvat on sitten Matzun lisäämiä, nää oli sen mielestä jotenkin hienoja taidekuvia lumisesta pihasta...








Ja kuten huomasitte, tänään oli mun balettipäivä, mutta myös venyttelyt hoituivat. Matzu oli kyllä vähän tylsä, kun lähti ulkoa niin nopeasti sisälle, etten ees ehtinyt esitellä kaikkea, mitä osaan! Mutta joo, toivottavasti piditte näistä kuvista, ja älkää sitten huomioiko niitä kuvia, joissa muka "kompastun" johonkin, sillä kyseessä on aina silloin erittäin haastava tanssiliike. Toivottavasti  myös piditte kirjoittamastani postauksesta, ja niin...

Mukavaa talvenjatkoa teille, nähdään taas iloisissa merkeissä seuraavassa postauksessa!