8.4.2016

76. I believe I can fly / Matkapostaus 2

Tuon mahtavan matkan muisto haalistuu päivä päivältä, muttei katoa koskaan mihinkään; niin mahtava koko matka oli. Sen ajatteleminen saa koko paikan loistamaan päässäni hehkulampun tavoin, ja sen avulla saan myös innoitusta kirjoittaa teille matkani toisesta päivästä. Edellisen osan voit lukea täältä, jos kiinnostaa lyhyt selostus siitä, miten matka alkoi:D

Ja sitten pieni varoituksen sana tähän alkuun, postausta kuvittavat sitten eri päivien kuvat, kun hirveästi en ehtinyt kyseisenä päivänä kuvailla. Jos ette kestä, ...? Mutta jokaisessa postauksessa on kuitenkin edes yksi kuva kyseiseltä päivältä, ja kuvia löytyy muutenkin kohtuullisesti(:

Myyrä?
Päivä alkoi todella mukavasti, kun heräsin puoli kuuden aikaan, aivoni olivat vielä kouluaikataulussa, enkä osannut nukkua minuuttiakaan pidempään. Tuijottelin sitten hetken puhelinta, kunnes menin alakertaan tekemään aamupalaa ja juttelemaan isäni kanssa. Aika pian kävin hakemassa Pörrin sisälle ulkoa, ja siinä sitten rapsuttelin sitä aikani kuluksi. Ylös noustessani huomasin vaateideni näyttävän ihan järkyttäviltä! Pörrin karvanlähtö oli alkanut, sillä se oli ollut normaalia enemmän sisällä, ja kun mökki oli vieläpä ihanan lämmin, niin se kiihdytti karvanlähdön alkua entisestään. Olisi se kyllä varmaan muutenkin alkanut aika pian, mutta nyt hiukan aikaisempaa aikaisemmin. Tai mistä minä tiedän, milloin koirilla alkaa yleensä karvanlähtö. kun ennen Pörriä meillä oli ollut koira silloin, kun olin 1½- vuotias :). 

Kun äitini nousi vihdoin ja viimein ylös, päätimme lähteä viemään Pörriä aamulenkille, hiukan rankemmalle ja pidemmälle sellaiselle. Lähdimme sitten kolmestaan (äiti, Pörri ja minä) kiertämään lampea. Lampi oli sen verran sula, ettei voinut mennä sen poikki, mutta kun niin kipeästi halusimme lammen vastakkaiselle puolelle, lähdimme sitten kiertämään lampea. 
Alussa vielä nauratti enemmänkin, kun joka toisella askeleella upposimme yli puolimetriseen hankeen, joka ei ollut vielä sulanut ollenkaan. Hymy alkoi kuitenkin hyytyä ennen puolta matkaa, kun lunta alkoi olla ylärinteessa puolireiteen, ja se upotti jokaisella askeleella. Kulkeminen oli siis todella raskasta ja jopa inhottavaa, mutta kyllä siinä nauru irtosi, kun äiti kaatuili koko ajan koiran hihnan kanssa, minusta sitten puhumattakaan... Pientä leikkimielistä valitteluakin tuli päästeltyä, ja kun mietimme takaisinpaluuta, huomasimme, että olisi paljon nopeampaa kiivetä ylös ja kiertää lampi kokonaan, kuin palata takaisin. 


Kuten sanottu, koirat pitävät hauskaa omalla tavalaan :')


Kun saavuimme kukkulan huipulle, pidimme muutaman minuutin kuvaus- ja hengähdystauon. Kädet ja jalat tärisivät kaikilla, eikä Pörrikään pannut taukoa pahakseen. Matkaa piti kuitenkin jatkaa todella pian, muuten hyytyminen ja väsymys ottaisivat voiton, ja kuukahtaisimme keskelle rinnettä Pörrin kanssa. Pörrikin alkoi olla jo väsynyt, sillä se upposi koko ajan vyötäröönsä asti, samoin kuin mekin. Voi huoh, matkaa oli kuitenkin pakko jatkaa, ja tietenkin valituksen saattelemana. Olin todella uuvuksissa, ja siinä tuli sitten kirottua sitä, kenen idea lenkille lähtö oli, ja miksi ylipäätään lähdimme raahautumaan yli puolimetrisessä umpihangessa lammen ympäri koiran kanssa? Niin, yhtäkään hyvää syytä ei ollut.

Kun saavuimme alarinteeseen, tiheän kuusikon keskelle, mieleeni kohosi erittäin epämiellyttävä ajatus... Kuulemma mökkimme lähellä oli nähty ties mitä villieläimiä, pääasiassa pikkueläimiä, hirviä ja...ja...karhuja! Alue, jolla kävelimme, oli juurikin sellaista, missä voisi kuvitella karhun, ja kun ympärillämme oli vielä kohtuullisen suuria jälkiä (tosin aika vanhoja, ja osa oli hirven), alkoi pelko nousta pintaan tuskanhien seuraksi. Pääsin sitten pelottelemaan äitiäni kertomalla kauhutarinoita kaikista karhujutuista, mutta valitettavasti minun käskettiin olla hiljaa ;). 

Pikkuhiljaa, kun lähenimme mökkiä, myös lumikerroksen paksuus väheni hiukan, mutta ei se hirveästi lohduttanut, kun kaikki vaatteet olivat ihan litimärkiä. Onneksi mökillä oli kuivauskaappi, johon saimme märät vaatteemme! 
Reissun jäljiltä Pörri oli todella väsynyt, ja se jäi ulos hihnaan nukkumaan ennen sukulaisten saapumista. Tässä vaiheessa kello oli tosiaan vasta 9-11 (en muista tarkkaan), ja päivä oli vasta nuori. 

Ja ihan pakko muuten mainita, että vaatteet eivät kuivaneet kunnolla koko päivän aikana, sillä ne olivat niin märät! Kuitenkin raahauduin vielä ulos sukulaisten myötä, märissä vaatteissa tietenkin...



Loppupäivä kuluikin sitten mukavissa merkeissä sukulaisten seurassa jutellessa, ulkoillessa, televisiota katsellessa ja makkaraa paistellessa. Kodassa en itse kovinkaan paljoa käynyt, sillä kaikki ulkovaatteeni olivat yhtä märkiä kuin jos ne olisi kastanut vesisaaviin kolme kertaa- muu porukka sai siis hoitaa makkaranpaiston. Omalla tavallaan jäi kaduttamaan, mutta kyllä se pääsiäismunien mutustaminen taisi viedä voiton ulkoilmasta, kun olin ulkoillut kyseisenä päivänä sellaiset 5½ tuntia...

Nukkumaan pääsin yhdentoista aikaan vieraiden lähtiessä, ja pääsin uneksimaan seuraavasta päivästä:)



Jotain rakennekuvaakin tähän väliin...


4 kommenttia:

Kommentoithan edes jotain, se merkitsee paljon! :)