Photoshoot: Elossa

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

21.

22.

23. Löytyikö lempparia?

Helsingin kesänäyttely - SERT, VSP!

Helsingin kesänäyttely oli kaikkien rotujen kaksipäiväinen näyttely, jossa kävimme pyörähtämässä Pörrin ja isäni kanssa. Näyttelyt eivät olisi voineet mennä oikeastaan paremmin, ja jo ensimmäisen näyttelykehässä pyörähtämisen jälkeen olo oli todella iloinen! En edes tiedä, mitä tästä päivästä kirjoittaisi, kun kaikki tuntuu olevan pelkkää vaaleanpunaista hattaraa, joka sotkee aivot...
Näyttelyihin lähdettiin joka tapauksessa puoli kahdeksan aikoihin, ja edessä oli suunnilleen puolen tunnin mittainen matka vinttikoiraradalle, jossa näyttelyt järjestettiin. Matka sujui nopeasti, ja unihiekat ropisivat silmistä ennen kuin autoon oli edes päästy. Aikaisesta aamusta huolimatta paikalla oli jo paljon ihmisiä autoineen, koirineen, telttoineen ja kojut olivat olleet pystyssä ties kuinka kauan. Kaikki oli järjestelmällistä sekasortoa, ja kaikki oli merkitty selkeästi.
Ollessamme paikan päällä aikaa kehän nro.6 alkuun oli jotakuinkin puoli(toista?) tuntia, ja se aika käytettiin tehokkaasti Pörrin harjaamiseen sekä juoksemisen harjoitteluun. Mukaan mahtui myös todella paljon muiden koiranomistajien kanssa juttelemista ja heihin tutustumista.

Kun kehä alkoi, Pörri pääsi juniorinarttujen kehään, ja ollessaan ainoa juniorinarttu, Pörri luonnollisestikin voitti luokkansa. Lisäksi mukaan tarttui Laatuarvostelu-kehästä mukaan arviointi ERI, postauksen lopusta löytää sitten tarkemmin tietoa näistä erilaisista koiranäyttelyissä käytettävistä termeistä. Jo tämän jälkeen olo oli huojentunut, helpottunut ja ennen kaikkea todella iloinen - olimme saaneet jo sen, mitä olimme tulleet hakemaan näistä näyttelyistä!
Matkamme kuitenkin jatkui Paras narttu - kehään, oikealta nimeltään Kilpailuarvostelu. Kisa oli todella tiukka kolmen nartun kesken, ja samalla se oli erittäin tasainen. Sydän hakkasi tätä kehää katsoessa, oli nimittäin jotain niin maagista katsella kolmea tasaväkistä narttua (jos niin voi sanoa), joista lopulta voittajaksi selviytyi oma pikku Pörrimme :3 Samalla Pörri sai taskuunsa SA:n sekä paras narttu - tittelin! Nyt oli pienimmätkin toiveiden rippuset täytetty, ja toivepussukkaan ei jäänyt mitään.

Yllätys oli kuitenkin suuri, kun Pörri jatkoi paras harmaa norjanhirvikoira - kehässä, jossa oli Pörrin lisäksi yksi uros. Pörri pääsi lopulta kuitenkin toiselle sijalle vielä hieman ''keskenkasvuisena pikkutyttönä'', ja onni oli niin suuri koiran puolesta, että autoon päästyämme kyynelet valuivat vain silmistä :'D. Viimeisestä kehästä Pörri sitten nappasi mukaan ensimmäisen SERT:insä, sekä toisen palkinnon, VSP:n! Koira saatiin myös mitattua, ja tulokseksi saatiin 49cm, eli mielestäni se juuri oikea korkeus :)
Kaikista tuomarin paperiin kirjoittamista kommenteista en saanut selvää, mutta jotakuinkin näin se meni: "Erinomainen koko. * Jotain mittasuhteista*. Sopiva luusto. Narttumainen. Hieman kapeakuonoinen (?) pää. Hieman kookkaat korvat ja korvat saisivat olla tummemmat. Tummat silmät. Hyvä purenta. Hyvin kehittynyt rintakehä. Riittävästi eturintaa. Keskiharmaa. Karvanlaatu oikea. Erinomainen häntä. Tasapainoiset kulmaukset. Saisi liikkua & esiintyä reippaammin."
Tosiaan, Pörri oli kehässä vähän väsyneen ja nuutuneen oloinen, sillä sitä oli lähiaikoina liikutettu kohtuullisen rankasti metsässä yms., joten se oli vähän väsynyt. Peitsaamista ei kuitenkaan ollut, ja muutenkin kaikki sujui niin hyvin kuin vain olisi voinut sujua!

Pahoittelut tähän mennessä tökkivästä tekstistä - sitä ei vain synny, sillä vieläkin olo on ihan mahtava tuon päivän johdosta = tekstiä ei vain synny!
Lupasin kuitenkin jossain vaiheessa postausta kirjoittavani koiranäyttelyissä käytettävistä termeistä, jotta ymmärtäminen olisi teillekin helpompaa. Tässä sitä sitten tulee :

• ROP= Rotunsa paras edustaja kyseisissä näyttelyissä
• VSP= Vastakkaisen sukupuolen paras, rotunsa toiseksi paras edustaja kyseisissä näyttelyissä
• ERI= Erinomainen
• EH= Erittäin hyvä
• H= Hyvä
• T= Tyydyttävä
• EVA= Ei voida arvostella
• HYL= Hylätty
• SA= Sertifikaatin arvoinen
• SERT= Sertifikaatti
• VASERT= Varasertifikaatti

Tuossa eivät olleet kaikki mahdolliset termit, mutta tuossa oli pääasiassa niitä yleisimpiä&niitä, mitä blogissani näkyy ja tulee näkymään. 

Noh, en saanut aikaan sitä omaa parastani, mutta sentään jonkinlainen tilannepäivitys on nyt hoidettu pois alta :) Lähiaikoina on tulossa myös Lukulistallani #2, Pörri-juttuja sekä eräänlainen mielipidepostaus, sekä kuvaoksennukset Kolilta. varautukaa!

Viimeiset päivät Kolilla

Tiedättekö, kuinka ihanaa on hakea sisältä omasta, uudistetusta huoneesta omasta hyllyköstään huriseva tietokone, päiväkirja ja muistilaput postauksen kirjoittamista varten ja raahata ne terassilla olevaan pihakeinuun, jossa on violetit peitteet valkoisine kukkineen? Kun on hirveä halu kirjoittaa postaus, joka peittää aikaisemmin kirjoitetut postaukset varjoonsa ja antaa myös blogille uutta ilmettä tekstin ja kuvien muodossa.

Kun ei taaskaan jaksa muokata kuvia ja laittaa jokaiseen kuvaan erikseen merkintää siitä, että se on minun omaisuuttani. Kun ulkona on lähes neljäkymmentä astetta lämmintä ja tuulihaukka liitelee lähitalojen yllä kadoten pian näkökentästä? 

Jos tämä tunne on sinulle tuttu, tervetuloa lukemaan viimeistä kirjoitettua postausta Kolin matkasta. Viimeistä postausta ennen paria suurta kuvaoksennusta, johon on koottu kaikkien Kolilla otettujen kuvien parhaimmisto ja omat lempparit.

Lauantai 9.7

Oli uskomattoman ihana päivä ihmisvilinöineen kaikkineen! Lauantai oli nimittäin päivä, jolloin kävimme perheeni ja Pörrin kanssa kolmipäiväisillä Kolin erämessuilla - jokaisena päivänä oli tietojeni mukaan jotakuinkin samanlainen ohjelma, ja sattumoisin juuri lauantai sopi meille kaikista päivistä parhaiten. Pörri sai tulla mukaan, ja ohjeiden mukaan meidän pitää korvata kaikki elukamme aiheuttamat vahingot. Koiran sai siis ottaa mukaan omalla vastuulla, ja meille se sopi harvinaisen hyvin, sillä Pörri ei ole mikään kovin hirveä koira, joka tuhoaisi kaikki kojut. Tai ehkä se sittenkin söisi koirannaksu-ja herkkukojut aikalailla tyhjäksi ja samalla ajaisi kojun omistajat vararikkoon, mutta en tiedä, ketä se sellainen haittaisi. 

Päivä valkeni kauniina ja kirkkaana - tai ei niin kirkkaana ja aurinkoisena - mutta valkeni kuitenkin. Iltapäivälle oli ennustettu sadetta, ja tällä kertaa etana osui oikeaan ennustaessaan säätä tulevalle päivälle. Sateen riskin emme antaneet haitata, vaan lähdimme ajamaan suurelle, juuri leikatulle ruohokentälle, joka toimi tällä kertaa parkkipaikkana. Maanomistaja sai varmaankin ihan hienot rahat itselleen tuon paikan vuokrasta, sillä suuri ruohoparkkipaikka oli ängetty täyteen autoja, mutta liikenteenvalvojien ansiosta kuitenkin järjestelmällisesti ja siististi. Me saimme ''takarivistä'' paikan, ja lähdimme siitä kävelemään. Maksoimme sisäänpääsymaksun, ja kävelimme ~200 metriä, kunnes näimme paikan, josta lähtisi ilmainen bussikyyti itse messupaikalle. Pörri muuten pääsi ensimmäistä kertaa bussiin, ja käyttäytyi kuin olisi aina matkustanut bussissa! Sen kymmenen minuutin matkan aikana Pörri (tai kukaan muukaan) ei menettänyt hermojaan, ja bussista päästiin ulos selkeästi hengissä ja ilman sen suurempia traumoja. 

Messupaikalla lähdimme ensimmäisenä seuraamaan metsästyskoirarotujen esittelyjä. Sain takataskuuni kerättyä paljon uutta tietoa mm. ajavista ja seisovista metsästyskoirista, unkarinvisloista, ploteista, beagleista, suomen ajokoirista, jämpteistä, harmaista norjanhirvikoirista ja ties mistä muista! Lähes jokaisesta rodusta tuli kuvia, mutta niitä en viitsi täällä julkaista ilman omistajien lupia. Norjanharmaista löytyi myös yksi Pörrin sukulainen, sekä toinen harmaa, jotka molemmat olivat uroksia ja todella hienon näköisiä&hyvässä karvassa! 

Kun koiraesittelyt olivat loppuneet, tapasimme vanhoja tuttuja (tai minulle uusia ihmisiä, mutta vanhempieni tuttuja) vähän sattumaltakin, vaihdoimme kuulumisia heidän kanssaan ja muuten vain jutustelimme mukavia. Kävimme kuitenkin aika pian syömässä, ja tällä kertaa kojuksi valikoitui sellainen hieno koju, jossa oli puupöydät, ja muutamalla eurolla sai annoksen riistakeittoa, kahvia/mehua/vettä, sekä muistaakseni jälkiruokamunkin. Riistakeitto oli kyllä todella hyvää, vaikkakin ihan hirvittävänä kuumaa, ja mehu oli juuri sopivaa:) Pisteet siis kojun pitäjille mahtavasta tarjonnasta ja hyvistä ruoista näin jälkikäteen!

Ruokailun loputtua kiertelimme ja kaartelimme messupaikalla, katselimme kojuja niiden ulkopuolelta, käytimme Pörriä juomassa järvivettä ja muuta mukavaa. Tuli tavattua taas vanhoja tuttuja ja vähän uudempiakin tuttavuuksia, ja heidän kanssaan tulikin sitten juteltua oikeastaan kaikkialla. Ja ihan näin btw ilmoituksena, että lehmät osaavat lentää - yhdessä kojussa nimittäin oli pahvista (?) tehty lehmä, jonka siivet heiluivat ja se lensi edestakaisin kojun edustalla. Nyt se on siis todistettu, että lehmät tosissaan osaavat lentää!

Matkamme erämessuilla päättyi metrilakujen ostoon ja siihen, kun taivaalta alkoi ripotella kauniita sadepisaroita jokaisen siellä olijan päälle, jos ei siis pitänyt sadetta jossain kojussa. Metrilakujen voimalla raahauduttiin bussiin ja sieltä sitten autolle ja autolla sitten takaisin mökille. Päivä oli, varsinkin Pörrille, erittäin pitkä, yli neljä tuntia tuli nimittäin vietettyä ihmisvilinässä-ja hälinässä, mutta hienosti sekin jaksoi :) *peukku* Mökkiin päästyäni taisin käydä päiväunilla, jos oikein muistan, ja sen jälkeen loppuilta sujui televisiota katsellessa. 

Sunnuntaina 10.7

Lähdimme samalla kokoonpanolla kuin lähes aina kiertämään Ryläyksen kierrosta, joka on itsessään osa Herajärven kierrosta. Jos tuon Herajärven kierroksen lähtisi kokonaan kiertämään, matkaa kertyisi vaivaiset 60 kilometriä, joten tämä lenkki taisi olla lähempänä kymmentä kilometriä. 

Paikan päällä nousimme autosta (= minä ryntäsin kamera kädessäni), ja sillä aikaa, kun tavaroita purettiin ja laitettiin selkään, valokuvasin kaikkea eteeni sattuvaa. Kameran eteen eksyi siis kukkia ja puro, sekä lukuisia muita kökkäreitä. Tätä rataa jatkui vähän aikaa, mutta matkaan lähdettiin, kun tavarat olivat kasassa ja koira hihnan päässä. 

Säästä vain sen verran, että pilvistä oli ja sateen mahdollisuuskin oli olemassa, mutta onneksi sadetta ei sentään niskaan ropsahtanut ainakaan omien muistikuvien perusteella. Kovinkaan aurinkoisella tai lämpimällä säällä ei olisi Pörri kanssa voinut lähteä yhtään mihinkään, ellei halua aiheuttaa perheenjäsenelle kunnon lämpöhalvausta. Välillä tuo tosin kuulostaa vähän houkuttelevalta, lämpöhalvauksen saanut koira siis (vitsi), mutta ehkä ei sitten kuitenkaan...?

Kaikkeudessaan koko reitti sujui hyvin ja tasaiseen tahtiin, eikä mitään jäänyt erityisesti mieleen mahtavia maisemia ja hyvää seuraa lukuunottamatta. Päiväkirjaanikaan en ollut oikein mitään kyseisestä retkestä kirjoitellut, jotenka muistikuvien tueksi ei ole sitten mitään.

Pari juomistaukoa pidettiin (tosin ei suurien muurahaiskekojen lähellä), ja samalla saatettiin sitten laittaa mustaan aukkoonkin jotain syötävää. :D

Maanantai 11.7&tiistai 12.7

Maanantai oli ehkä maailman turhin päivä tuolla mökillä oleskellessa, sillä mitään ei tehty, mitään ei ajateltu, vaan vietettiin tavallista ja aina yhtä ihanaa mökkielämää sateita ja ukkosia odotellessa. Hyvä oli tosin pitää välipäivä kaiken toiminnan kanssa, Pörri ei olisi välttämättä jaksanut mitään toimintaa tämän päivän aikana. Maanantain suurin asia oli perhosentoukka, jolla oli erittäin kiire pihan koivuun. Siksipä tarkennus ei osunut vaan oli ihan pyllystä kotoisin, mutta ehkäpä sain jotain siedettävää aikaan?

 Tiistain piti olla lepopäivä, samanlainen kuin edeltäjänsäkin, mutta kuinkas sitten kävikään? Vähän hassusti varmaan, lähdimme nimittäin käymään Räsävaaran näköalatornilla, jonne meidän on pitänyt suunnata jo aikasempinakin vuosina, mutta emme vaan ole saaneet aikaiseksi. Jotenkin se on vaan jäänyt muiden asioiden varjoon, sillä näköalatorneilla on ennenkin käyty - mutta ei kyllä yhtä hienoilla kuin Räsävaara! Mökiltämme Räsävaaralle ajoi oman arvion mukaan jotakuinkin 20 minuuttia, josta itse tornille matkaa oli jalkapatikassa puolisen kilometriä, joka alkoi pienellä hiekkatien pätkällä ja jatkui ylöspäin suuntautuvalla metsäpolulla, joka jatkui tornille asti. 
Pörri ei torniin suostunut kiipeämään, ei sitten millään. Se suostui tallustamaan ylöspäin muutaman rappusen verran, mutta sekin tuotti vaikeuksia. Eikä Pörriä olisi muutenkaan otettu mukaan siihen parikymmentä (?) metriä korkeaan torniin, joten ensin isäni jäi koiran kanssa alas, ja muut menivät ylös. Tornista oli ihan mahtavat näkymät, eikä kunnollisia asuintaloja näkynyt missään - meitä ympäröi loppumattomalta vaikuttava metsä, järvet, lammet ja pari lähes huomaamatonta maatilaa jossain metsän keskellä. Tornin ylätasanteella oli kaksi penkkiä, ja koko torni oli hyvän, turvallisen, vahvan ja vankan oloinen, eikä kertaakaan tuntunut, että torni kaatuisi tai edes huojuisi tuulessa. Kameralla tuli kuvattua suunnilleen jokainen neliösentti siinä näkökentässä, eikä se siihen loppunut. Taivaskin piti valokuvata upeine pilvineen, ja kaikkein parhaiten se onnistui makaamalla tukevalla puupenkille kasvot sinistä maapallon kattoa kohti. Se hetki, jolloin Räsävaaran näköalatornissa oli, sai tuntemaan itsensä pieneksi kuin muurahainen, mitättömäksi kuin havunneulanen. Hienoa ja samalla karmivaa.

Kun oli isän vuoro tulla torniin, menin siskoni kanssa alas pitämään Pörriä, ettei se saa päähänsä vaikka karata (jonka se oli sataprosenttisen varmasti tehnytkin, jos hihnasta olisi päästänyt irti)... Menimme istumaan kivelle ja napsimaan kuvia kenestä muustakaan kuin Pörristä, ja 'muutama' onnistunut otos tarttui kameran muistikortille.
Lopulta tuli aika, jolloin piti lähteä kohti autoa ja matkaa kohti kotia. Autolle menimme tavallaan kiertoreittiä, joka oli pituudeltaan kilometrin verran. Autossa emme kuitenkaan matkanneet kovinkaan kauaa, vaan erään metsäautotien kohdalla pidimme taktiikkapalaverin ja päätimme, että pelkästään isäni ja Pörri jatkaisivat auton kyydissä. Muu porukka laitettaisiin jalkapatikkaan kävelemään tietä pitkin hetken matkaa, ja auto odottaisi metsäautotien päässä. No, eihän tuommoinen pikkukävely meille riittänyt, vaan halusimme kävellä samalla kokoonpanolla Kolin kaupalle, ja mahdollisesti jopa mökille asti. Tästä matkaa kertyi yhteensä suunnilleen 2,5kilometriä, ja kaupalla olikin hengähdystauon ja jäätelöiden paikka.
Hyppäsimme auton kyytiin, ja Loma-Kolin kohdalla poistuimme autosta ja päätimme, että nyt kävellään mökille asti, tuli mikä tuli! Emme ehtineet kävellä kuin vähän reilut puolitoista kilometriä, ja ''pieni lempeä kesäsade'', oikealta nimeltään kaatosade yllätti meidät. Isä yritti soitella perään, ja puhelin soikin, mutta litimärkinä vastaaminen ei oikein luonnistunut, ja pian tuttu auto kurvasi mutkan takaa ikkuna auki. Kysymyksenä oli, jatkammeko matkaa jalan  vai auton kyydissä, ja yhteistuumin jatkoimme jalkapatikassa kaatosateen kourissa.
Lopulta pääsimmekin mökille, ja loppuilta sujui sitten mukavasti umpijäässä, 40'c saunassa lämmittelemässä ja sen jälkeen villavaatteisiin kääriytyneenä sohvannurkassa. Että semmoinen lepopäivä se :'D

Ja vielä viimeiseksi...

Päivät Räsävaaran näköalatornilla käynnin jälkeen sujuivat aivan perus mökkielämän tavoin, lepäillen, lento-ja sulkapalloa pelaillen, fresbeetä heitellen, uiden, saunoen ja popcornia syöden. Kamerakin pääsi muutaman kerran mukaan vähän kaikkialle - retkille, ja ihan Pörrin kuvailuihinkin. Kaikki sujui oikein mainiosti ja elämästä nautittiin juuri siinä hetkessä ja juuri niin, kuin siitä kuuluukin nauttia kesälomalla parhaassa seurassa ja ihanassa ympäristössä! 

Perjantaina pakattiin haikein mielin, lauantaina siivottiin ja puoli yhden aikoihin lähdettiin ajamaan kohti Jyväskylää, johon osa porukasta jäi neljäksi päiväksi. Loma Kolilla oli aivan huippu, ja kun näitä kahta postausta on kirjoittanut, mielen perukoilla on herännyt suuri kaipuu takaisin tuohon mielen ja rauhan (&mielenrauhan) tyyssijaan, paikkaan, jossa on hienot auringonlaskut ja peilityyni järvi, iniseviä itikoita ja pöriseviä paarmoja koko ajan ympärillä. 

Tässä vielä pari kuvaa:

Huh, tuli edes tästä osasta lyhyempi kuin edellisestä. Kuvaoksennusta tulossa. Varautukaa ja suojatkaa itsenne, ettei oksennus vahingossakaan roisku päällenne.

Kysymyspostaus 4/4

Jaahas, tässä sitä ollaan monta kuukautta liian myöhässä kirjoittamassa kysymyspostauksen viimeisintä osaa ilman minkäänlaista inspiraatiota blogiin. Tavallaanhan se on keskellä kesää aivan ymmärrettävää, että blogin kirjoitus ei ole päällimmäisenä mielessä (vaan kirjojen ahmiminen ja marjanpoiminta), mutta yritetäänkö saada tämä sitten henkiin, kun ei ole pitkään aikaan tullut postausta lukuunottamatta edellistä postausta :D

Kaikki kuvat päivältä ?, kun olimme viemässä Pörriä uimarannalle (ei uinut)

Blogikysymykset

Oletko tyytyväinen blogiisi kokonaisuutena?

V: Tällä hetkellä olen blogiini kokonaisuutena kohtuullisen tyytyväinen, mutta mielestäni tietty persoonallisuuden vivahde puuttuu. Aihe ja kirjoitustyyli ovat mielestäni itseni tyyliset, mutta ulkoasu on jotenkin tumma, vaikkakin miellyttää ainakin omaa silmää. Esittelysivut voisi hyvin kirjoittaa valmiiksi ja uudistaa, mutta kaikki aikanaan :) 

Teetkö bannerisi itse?

V: Ainakin pyrin tekemään, jos on edes jotain inspiraation tapaista. Lähes kaikki bannerit ovat siis minun tekemiäni, mutta usein täällä on näkynyt myös Sylvian kädenjälkeä, joka on aina miellyttänyt silmää. Vaihtelevasti täällä on näkynyt myös muiden bloggaajien tekemiä hienoja bannereita, ja nekin ovat olleet juuri sellaisia, kuin olen pyytänyt. Mutta kyllä, teen itse bannerini aina kuin vaan mahdollista. 

Millaisista väreistä pidät ulkoasuissa?

V: Vaihtelee kyllä aika paljon, kuten olette varmaankin huomanneet :'D Pääosin pidän aika neutraaleista ja ei-niin-huomiota-herättävistä väreistä, jotka ovat tavallaan sitä perussettiä. Kesäisin bannerit ovat kesän väreissä, lämpimiä, vihertäviä ja pirteämpiä, kun taas talvella ne ovat kylmempiä ja sinisen sävyisiä. Vihreä on kuitenkin kesäisin niin yleinen väri hevosblogien bannereissa ja ulkoasuissa, etten ihan vihreitä kovinkaan mielelläni tee. 

Varsinaista vastausta tähän kysymykseen ei siis minulta saa, vaan teen bannerit ja ulkoasut useimmiten senhetkisen fiiliksen mukaan, ja sen toivottavasti huomaa myös blogissa :)

Millaisia bannereita teet?

V: Poikkesinkin edellisen kysymyksen kohdalla aikalailla aiheesta ja samalla oikeastaan vastasinkin tähän kysymykseen. Aikalailla fiiliksen ja vuodenajan mukaanhan tuo menee... Yksi tärkeistä kriteereistä bannereiden teossa on kuitenkin yksinkertaisuus ja omaleimainen tyyli, eivätkä tekemäni bannerit saa hukkua joukkoon. Minulla on aika vahva visio siitä, millainen olisi oma ihannebannerini, enkä usko sen vastaavan aina Teidän näkemyksiänne. Toinen tärkeä asia on ehdottomasti selkeys-tekstistä pitää saada selvää, eikä bannerissa saa olla liikaa kuvia.

Tilauksien kanssa asia on sitten eri. Ne teen, tai ainakin pyrin tekemään tilaajan toiveiden mukaan, mutta niissäkin saatan ottaa omia vapauksia, ellei sitä ole erikseen kielletty. Käytän niissä mm. kahvitahroja ja pilviä, sekä muita asetuksia, jotka Gimpistä, Picmonkeysta tai Ipiccystä löytyvät. 

Millainen blogisi ulkoasu on?

V: Tällä hetkellä se on aika tumma, mutta samalla siinä on mielestäni tarpeeksi pirteyttä ja kesäisyyttä. Se on erilainen kuin muissa blogeissa, enkä tiedä, toimiiko tumma ulkoasu tässä blogissa ja näissä tarkoituksissa tarpeeksi - aika paljon olen nimittäin tummista ulkoasuista kuullut negatiivista mielipidettä. Nykyinen ulkoasu eroaa aika radikaalisti aikaisemmista ulkoasuistani, mutta jees, olen tyytyväinen ja näin blogi saakin olla taas kuukauden, ellei jopa enemmänkin :).

Oletko tyytyväinen blogisi postauksiin?

V: Vaihtelevasti, kyllä ja ei. Joihinkin postauksiin olen jopa erittäin tyytyväinen, joidenkin asettelu, teksti, kuvien ja tekstin suhde-kaikki tuntuu menevän täydellisesti paikoilleen. Tällaisia postauksia on kuitenkin harvassa, blogin historiassa niitä löytyy vain pari. Useimmiten postaukset ovat omasta mielestäni aika tasapainossa muiden kanssa, asettelu, teksti ja kaikki muukin on selkeää ja muutenkin ihan onnistunutta. Ne eivät kuitenkaan tuota täydellistä onnistumisen tunnetta. 

Joskus on sellaisia pohjanoteerauksia, joita sitten häpeää jälkeenpäin jo ihan laadunkin takia. Vaikka ei kaiken tarvitse järjestelmäkameralaatua ollakaan, jotkut ovat niin heilahtaneita ja huonoja. Varsinkin blogin alkuaikoina (2014-2015 alkuvuosi) osa postauksista oli ihan järkyttäviä, jonka takia sitten piilotinkin ne. Hauskoja muistoja ne jokatapauksessa ovat :D

Mitä haluaisit muuttaa postauksissasi?

V: Ehkä enemmän vaihtelevuutta ja luovuutta, mutta aikalailla olen "ihan jees"- tyytyväinen näihin postauksiin. Pörri saisi tulla koneen ääreen useammin, ja näyttelypostaukset & osa muistakin postauksista kaipaisi jonkinasteista viimeistelyä, helposti tulee vain kirjoiteltua jotain ja lätkäistyä muokkaamattomat kuvat päälle. Ratsastuspostauksia ei tarvitsisi välttämättä kirjoittaa niin analysoivasti kuin nyt, tai kirjoittaa tehtävistä niin selkeästi. 

Jos näitä muutamia 'pikkuseikkoja' ei oteta laskuihin, en ihan hirveästi mitään näissä haluaisi muuttaa, blogini postaukset ovat omannäköisiäni-ja tyylisiäni, enkä näe mitään järkeä muuttaa hyväksi todettua kaavaa :D

Entä muuten blogissasi?

V: Itse asiassa en hirveästi mitään muuta kuin olen aikaisemmissa vastauksissani kertonut. Niissä tulee mielestäni oma kantani selkeästi selville, enkä näe mitään järkeä jäädä uudestaan niitä toistamaan, joten jätän teidät aikaisemman tekstin varaan!

Paras banneri blogistasi?

V: Enpä osaa sanoa, sillä muutamakin ihan kiva on karttunut mukaan matkan varrella. Tässä kuitenkin pari :)

Kuinka paljon olet kehittynyt bloggauksessa?

V: Hankala sanoa, kuinka paljon, mutta ainakin osaan sanoa, miten. Bannereita olen opetellut tekemään, ja nykyään saan lähes aina aikaan jotain, jota kehtaan käyttää täällä blogissa. Enään ei tule semmoisia, että häpeää silmät päästään. 

Kuvia olen ainakin satunnaisesti alkanut muokkaamaan, ja useimmiten niiden laatu on sellainen, että niitä kehtaa katsoa, eivätkä ne ole niin heilahtaneita kuin kaksi vuotta sitten.

Tekstistä on selvästi tullut paljon parempaa, ja siinäkin on tapahtunut kehitystä.

Kehittynyt olen joka tapauksessa, ihan ilman mitään itsekehua!

Pitkät vai lyhyet postaukset?

V: Riippuu paljon blogista, kirjoittajasta, kirjoitustyylistä, tekstin määrästä ja kuvien määrästä. Esimerkiksi Vuokon, Katin ja Sylvian blogeissa jaksan lukea erittäin pitkiä postauksia, ja linkkiä käyttämällä saatte myös selville, millainen teksti ja asettelu yms. nappaa minuun ;)

Mielipidekysymykset

Onko keppihevoset mielestäsi noloja?

V: Mikään, mitä ei itse pidä nolona, ei ole myöskään noloa. Jokaisella on (ja saa-pitää-olla oma mielipiteensä) oma mielipiteeni keppihevosista ei ole oikein mikään, ne ovat sellaisia ''ihan jees''- juttuja, mutta ei mitenkään se oma juttuni. Ei keppihevosissa kuitenkaan mitään pahaa tai noloa mielestäni ole, ei ollenkaan! Kukin saa tykätä mistä tahtoo :)

Mitä mieltä olet koirien syömisestä?
V: Sitä mieltä, että jokainen ruokkii koiransa tahtomallaan tavalla, eikä ketään sovi käydä arvostelemaan omien valintojen perusteella. Jokaisellahan on se oma koira, jolla lähes kirjallisesti voi tehdä mitä tahtoo. Itse olen (mitenkään muita ihmisiä arvostelematta) raakaruokinnan/ mahdollisimman luonnonmukaisen ruokinnan kannalla.
Koiran ruokinnan pitää olla tasapainoista ja ravinteikasta, ja sen määrä ja ruoka-ajat pitää suhteuttaa mielestäni siihen, miten ja kuinka paljon koira liikkuu, onko se yöt ulkona, jolloin se tarvitsee ehkä enemmän ravintoa, vai käykö se 250m vai 11km lenkkejä. Kaikki riippuu oikeastaan kaikesta tässä asiassa.

Jos joku sanoisi sinulle, että ratsastus on ruoalla leikkimistä, mitä sanoisit?
V: En tiedä. Murahtaisin ja mulkaisisin varmaankin aika pahasti, ja sen jälkeen aloittaisin näsäviisaiden huomautusten, perusteluiden ja muiden ärsyttävien lauseiden laukomisen, jota jatkaisin ties kuinka pitkään :D

Sanotaan, että koira on ihmisen paras ystävä. Pitääkö se sinusta paikkansa?
V: Kyllä, ehdottomasti. Ei tähän voi mitään lisätä, asia on selvä näin. Ei tarvitse käsitellä tai perustella - jokainen koiranomistaja kyllä ymmärtää tämän asian :3

Onko ratsastus sinusta urheilua?
V: Ihan aloittelijoilla ja pikkulapsilla ratsastus on pääasiassa sitä selässä istumista ja kököttämistä, eikä sitä voi edes kutsua ratsastukseksi. Myöhemmin, kun  harrastusta jatketaan, se alkaa käydä urheilusta. Eli kyllä ja ei ;)

_____________________________________________________________________________________________________

No huhhuh, nyt on tämäkin urakka saatettu vihdoin loppuun! Tästä osasta ei tullut mitenkään erityisen pitkää, mutta uskon sen olevan sopivan mittainen luettavaksi :)
Alle laitan vielä edelliset osat aiheittain, jos haluat käydä vilkaisemassa ne:

• Kysymyspostaus #1 - blogin kirjoittaja
• Kysymyspostaus #2 - Pörri
• Kysymyspostaus #3 - hevoset ja ratsastus