Ferrari

(Tämä teksti kirjoitettu 2016, säilytän muistona)Jos minulle olisi puoli vuotta sitten sanottu, missä tilanteessa olen ratsastuksen saralla nyt, en olisi uskonut. Joskus ihmeitä kuitenkin tapahtuu, satunnaisesti kannattaa tosiaankin tarttua valkoisen ponin kiiltävästä harjasta kiinni ja antaa tuulen hulmuta hiuksissa (vaikka minun tapauksessani hiukset eivät paljoa hulmua, kun ne ovat lyhyet ja piilossa kypärän alla...). 

-       -     -      -      -      -      -      -

(Kirjoitettu 2016. Haluan säilyttää tämän tekstin muistoksi, uusimpia kuulumisia löytää postauksista ja tämän sivun lopusta!)Ferrarin ja minun yhteistyö alkoi vasta vähän aikaa sitten, tarkkaan ottaen 21.8.2016. Nyt tietä on takana vähän reilu kuukausi, toivottavasti mahdollisimman monta samanmoista tulee vielä eteen. 

Kaikki meni mutkien kautta, enkä jaksa selittää, miten päädyin tähän ratkaisuun. Ratkaisuun siitä, että ratsastan Ferrarilla lähes joka tunti, kisaan sillä niin usein kuin vain haluan (eli silloin, kun joko Rusthollissa järjestetään kisoja tai silloin, kun he lähtevät ulkopuolisiin kilpailuihin. Aina en mene mukaan, mutta satunnaisesti käydään hakemassa kokemusta kotikentän ulkopuoleltakin. ) ja rakennan yhteistä polkua. 

Aluksi sovittiin pieni, puolen vuoden-vuoden mittainen jakso, jonka aikana yritän kehittyä Ferrarin kanssa niin paljon kuin vain mahdollista. Sen jälkeen saan heittää pyyhkeen kehään tai jatkaa yhteistyötä, miten nyt vaan minulle sopii. 

Tokihan Ferrarilla monet muutkin ratsastavat, eikä se ole vain minun ratsuni. Opettajat ja aikuiset vievät ponia eteenpäin, minä "istun selässä ja opettelen ratsastamaan". Hauskaa! 

Tie alkoi aika kivisesti, jos niin voi sanoa. Varsinaisesti meillä ei mennyt mikään pieleen ja joka kerta poni tuntui alkuun paremmalta kuin viimeksi, mutta en voi sanoa, että menimme peräänannossa (emme kyllä nytkään...) tai että väistöt sujuivat kuin vettä vaan. 

Opettelimme yhdessä asioita, Ferrari opetti minua ratsastamaan, eikä vain matkustamaan selässä. Ei siellä selässä voi matkustaa, kun ei poni tee mitään, mitä ei siltä viitsi pyytää! Pikkuhiljaa kaikki alkoi kuitenkin sujua jouhevammin, nykyään laukannostot ja ravi-käynti-ravi-siirtymiset ovat bravuurimme niin kotona kuin kisoissakin. 

Ensimmäisiä ratsastuskertoja ponilla. (c) Sylvia

Ratsastaessa Ferrari on päivästä riippuen laiska, energinen, jännittynyt duracell-pupu tai sitten "perus". Tammana Ferrari osaa ilmaista mielipiteensä, jos laukassa nojaa jompaankumpaan suuntaan ympyrällä, se saattaa pukata pienesti kuin yrittäen heittää ratsastajan oikealle paikalleen. Kun Ferrarin saa kuuntelemaan, se rentoutuu kivasti ja toimii kuin unelma. Varsinkin Ferrarin laukka on yllättävän isoa niin pieneksi poniksi ja se valuu herkästi etupainoiseksi. Nykyään se osaa laukata todella siistiä, nättiä ja hidasta laukkaa! 

Hoitaessa Ferrari on aivan ihana! Se seuraa koko ajan, mitä olet tekemässä ja ikäänkuin kysyy, miksi teet niin. Omiin rutiineihini kuuluukin letittää sen harja, jos aikaa on, harjata se jokaisella harjalla, jonka se omistaa, putsata kaviot ja selvittää harja ja häntä. Ferrarin seurassa saa siis tuhlattua aikaa ihan hurjasti sen ollessa niin kultainen hoitaessa! 

Tälläkin hetkellä voi jo katsoa taaksepäin ja sanoa, että ainakin pohkeenväistöt sujuvat monta kertaa helpommin kuin kuukausi sitten! Ehkä minä olen oppinut ratsastamaan pohkeenväistöjä paremmin ja poni on vertyneempi kuin joku aika sitten. 

Nyt treenissä ovat avot, pohkeenväistöt, ympyrät ja oman tasapainon ja istunnan kehittäminen, jotta pystyisin ratsastamaan paremmin ja tasapainoisemmin. Lopulta haluaisin pystyä ratsastamaan eleettömästi ja siististi, mutta kuitenkin niin, että ratsastus on Ferrarille miellyttävää.

Nyt, 2017 syksyllä olen taas päässyt kokemaan ponin kanssa uskomattoman paljon. Laukat alkavat onnistua ja sulkujakin olemme päässeet kokeilemaan! Ferrari on mennyt hurjan paljon eteenpäin viimeisimmän parin vuoden aikana, mutta en usko, että päädymme enää valkoisten aitojen sisäpuolelle johtuen syystä, joka selviää teille vuoden lopussa. Haluan ottaa tästä syksystä kaiken irti, koskaan ei tiedä, mikä niistä on viimeinen.

Sivu päivitetty 29.9.2017