Mennään kerrankin suoraan asiaan! Olen päässyt nyt muutamaan kertaan treenailemaan Bellalla, ja joka kerta poni on tuntunut paremmalta ja paremmalta! Ehkäpä se johtuu siitä, että olen käynyt monen eri opettajan tunneilla, saanut jokaiselta uusia vinkkejä ja yrittänyt yhdistellä niistä parhaita? Tässä postauksessa yritän vähän avata omaa järjenjuoksuani teillekin, mutta pääasiassa tämän postauksen tarkoitus on selvitellä omia ajatuksiani ja selvittää ne itselleni.
Ensinnäkin, olen tullut hulluksi. Olen
osallistumassa Bellalla kisoihin jo 2.4. Kisat pidetään Lahdessa, Takkulassa,
ja tuossa paikassahan en ole ikinä käynyt. Osallistun kisoihin vieraassa
paikassa lähes vieraalla hevosella, jonka selässä olen tätä postausta
kirjoittaessa ollut alle kymmenen kertaa. Luokka sentään on vain HeC:2 2000,
joka on itse asiassa lempiohjelmani C-tason ohjelmista. Ei tarvitse muuta, kuin
pyöritellä muutama pääty-ympyrä ja that's it. Olo on vähän epävarma myös sen
takia, etten ole päässyt yhtäkään kertaa ratsastamaan Bellalla kentällä, eikä
sitten edes puhuta suorasta urasta. Vauhtia saattaa olla vähän liikaa, mutta en
usko, että Bella keksii mitään konnankoukkua minun, tai muiden iloksi. Onhan se
kuitenkin kierrellyt estekisoissa, eikä se säiky yhtään mitään.
Vauhti onkin ehkä suurin huoleni, ja sen lisäksi se, että en tosiaankaan ole koskaan ratsastanut Bellalla a) harjoitusravia pidempään kuin pari askelta b) ratsastanut kentällä c) ratsastanut askelenpidennyksiä ja d) ratsastanut suoraa uraa pidempään kuin 15metriä. Askelenpidennykset ratsastan ainakin todella varovasti, jotta saan ponin varmasti kunnolla kiinni. Voisi jopa olla lisäämättä itse sitä pohjetta, antaa ponin hoitaa homma.
Onneksi kuitenkin tiedän, ettei tuo vanha rouva säiky yhtään mitään. Ei sitten mitään. Yksikin tunti muut hevoset tunnilla säikkyivät jytinää maneesin ulkopuolella, mutta Bellan kanssa pystyi jatkamaan normaalisti pohkeenväistöjä ilman korvan lotkautustakaan. Jo se antaa minulle lisää itsevarmuutta, mutta sitä tuovat myös hyvin menneet treenit ja koko ajan parantuva yhteistyö, ponin ikä ja kokemus, sekä hyvä palaute, jota olen saanut myös muilta, kuin ratsastuksenopettajiltani.
Nyt, kun pääsimme ratsastustunteihin asti,
voisin nopeasti selostella vähän tuntien kulusta. Sattumoisin en nyt muista,
mikä sunnuntai se oli, mutta se saattoi olla 12.3. Tunnin opettaja oli kipeänä,
joten meillä oli toinen opettaja (nimiä en nyt kerro). Koko tunnin käytimme
hevosten rentouteen, emmekä tehneet sen kummempia temppuja. Pääasiassa pyörimme
volteilla ja ympäri maneesia, mutta muutama suunnanvaihtokin mahtui mukaan.
Ensin haimme hevoset käynnissä rennoiksi, ja vasta, kun käynti oli hyvää,
siirryimme raviin.
Ravissa Bellalla oli vähän turhan paljon
vauhtia, mutta kun olin tarpeeksi verrytellyt ponia, oli se todella hyvä!
Ensimmäistä kertaa sain takajalatkin kunnolla polkemaan sinne mahan alle, ja
askel oli paljon pidempää ja joustavampaa, kuin tätä aikaisemmilla kerroilla.
Laukannostot nyt olivat vähän mitä olivat, mutta itse laukka - vau! Olihan
siinä hakemista, mutta pikkuhiljaa laukka parani ja parani, kunnes lopulta oli
todella hyvää ja rentoa. Eikä tarvinnut tehdä selässä melkein mitään muuta,
kuin rentoutua, olla paikallaan ja rauhassa.
Tunnin teemanahan oli siis ratsastaminen istunnan avulla. Ei, tämä ei ollut istuntatunti, mutta tämä oli tunti, jolla opittiin luottamaan ratsuihin. Mitä enemmän luotat ratsuusi, sitä enemmän se luottaa sinuun. Niinpä, ja kun toimin rauhassa, sain Bellan siirtymään raviin ja käyntiin todella pitkällä ohjalla, pelkästään ottamalla pienen pidätteen, istumalla ja sanomalla sooh. Laukassa otin myös parit lisäykset kevyessä istunnassa, ja poni tuli todella hyvin takaisin pelkän istunnan avulla.
Tältä tunnilta otin mukaan hevoseen luottamisen ja oman ratsastuksen rauhallisuuden tärkeyden, ja niistä olikin apua seuraavilla tunneilla. Se, että uskalsin luottaa Bellaan ja tajusin, ettei se lähde mihinkään, oli itselleni suuri askel. Tämän jälkeen tajusin, että voin luottaa siihen ikuisesti, ja ettei se koskaan tule tekemään minulle mitään. Tajusin, että se on minulle suunnattoman tärkeä, ja etten voisi enää ikinä luopua siitä.
Seuraavalla tunnilla opettajamme oli
poissa, joten meillä oli eräs toinen opettaja. Tälläkin tunnilla keskityimme
hevosten rentouteen ja siihen, että ne kuuntelevat meitä, ratsastajiaan. Sain
monta kertaa kuulla siitä, että jalka pitää laskea alas ja ottaa ohjat käteen.
Paljon oli myös puhetta siitä, että Bella ei haluaisi hyväksyä tuntumaa taikka
pohjetta, vaan aina, kun antaa jonkun avun, se haluaisi lähteä juoksemaan alta.
Tämän kanssa taisteltiin koko tunti, ja lopputunnista poni olikin
superhyvä.
Saimme tällä tunnilla huimat kolmen
minuutin välikäynnit, jonka jälkeen rääkki jatkui. Ohjat käteen ja kunnolla,
vaikka poni nostaisikin pään kattoon ja katsoisi yläkautta silmiin. Kun
tuntuman vaan jaksaa pitää rauhallisena, asetella ja taivutella, sekä muistaa
ratsastaa pohkeella, niin kyllä se sieltä rentoutuu.
Laukassa sama linja jatkui. Rauhallinen ja
tarkka nosto, ei mitään kaahotusta laukassakaan. Istu, istu, istu. Pohkeet
kiinni, älä päästä pohkeita irti kyljistä. Pidä tuntuma, hyvänen aika, ei se
poni voi rentoutua, jos sitä tuntumaa ei ole! Kädet hevosen harjan päälle,
istu, tee voltti, HIDASTA! Kaikenlaista ohjetta sieltä tuli, ja vielä viisi minuuttia
ennen tunnin loppumista harjoittelin laukannostoja ja hidasta, mutta aktiivista
laukkaa.
Loppuraveissa menin sitten ihan kevyttä
ravailua ja voltteja pidemmällä ohjalla, mutta TUNTUMALLA. Ohjat saa antaa
kokonaan pitkäksi vasta loppukäynneissä. Jatko-ohjeeksi tuli myös välikäyntien
aikana puuhailla jotain ponin kanssa ja pitää tuntuma, sillä muuten koko tunnin
aikana tehty työ valuu pois.
Kyseinen tunti oli todella hyödyllinen!
Ohjeita tuli paljon, mutta myös sitten niitä kehuja, kun meni hyvin. Tunti ei
sinänsä mennyt erityisen hyvin, mutta sain todella paljon työkaluja
yhdisteltäväksi muiden ohjeiden kanssa. Fiilis oli todella iloinen ja ennen
kaikkea helpottunut tunnin jälkeen - annoin todellakin kaikkeni ja se kannatti.
Tältä tunnilta poimin mukaan erityisesti sen, että ohja saa olla lyhyt ja koko
ajan täytyy puuhata jotain, jottei työ mene hukkaan. Pohkeet kiinni, eikä
rallikisameininkiä yhtään missään. Emme ole esteradalla. Laukassa sain Bellaa
jo rentoutumaan, ja opettaja sitten kehuikin sitä. Mutta sen jälkeen sain
kuulla, että tuosta se pitäisi vielä saada pyöreäksi. Eli kehuja tuli, mutta
heti perään uutta neuvoa. Rankkaa, mutta myös palkitsevaa.
Sunnuntaina 19.3.2017 oli viimeisin tunti,
jolle pääsin. Kuten tuossa alussa jo kerroin vähän ympäripyöreästi, opin tällä
tunnilla luottamaan Bellaan. Käytin kahden edellisen tunnin ohjeita
yhdisteltynä; rentous, jämäkkyys, apujen hyväksyminen, rauha. Kun kaiken tämän
yhdisti, palaset loksahtivat jotenkin kummasti paikoilleen. Tosiaan, maneesin
vierestä kuului jytinää hevosten laukatessa tarhoissa edestakaisin. Muut
hevoset vähän ihmettelivät tätä ja hitusen säikkyivätkin, mutta Bella-kulta se
ei lotkauttanut korvaansakaan. Jatkoimme vain annettua tehtävää, enkä
kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota. Tajusin, että Bella on tähän
tilanteeseen, jossa olen, juuri oikea ratsu minulle. Tämän tunnin sain myös
kommenttia muilta tunnilla olleilta, että näyttää siltä, että Bellan ja minun
yhteistyö toimii. Sain kuulla myös, että näyttää siltä, kuin Bella tykkäisi
työskennellä kanssani.
Tämä on juurikin se asia, johon pyrin
pääsemään joka tunti, joten nämä kehut lämmittivät kyllä mieltä. Haluan, että
hevoset tykkäävät työskennellä kanssani, että ne voivat luottaa minuun.
Ilmeisesti minun täytyy vain luottaa niihin ja olla lempeä, mutta kuitenkin
rajat asettava ja jämäkkä. Kyllä tästä vielä hyvä tulee, siitä olen aivan
varma!
Tunnilla pyöriteltiin aluksi voltteja,
kuten joka tunti. En tiedä, kuka Bellalla oli viimeksi mennyt, mutta se oli
todella vetreä ja rento jo aluksi, eikä halunnut kaahottaa ollenkaan menemään.
Itse en sitä nimittäin tuohon tilaan saa ratsastettua, joten sillä oli joku
taitava ratsastaja mennyt aika varmasti edellisenä päivänä. Ponia oli kuitenkin
superhelppo ratsastaa ja se otti avut vastaan hienosti. Tuossa tunnissa oli
jotain maagista, sillä Bella oli jotenkin täydellinen ❤.
Laukassa Bella tuli helposti rentoon,
mutta kuitenkin aktiivisesti pyörivään laukkaan parin askelen kiihdytyksen
jälkeen, mutta uskon, että myös oma rauhallisuuteni ja ainakin kuviteltu
rentouteni edistivät asiaa. Olen huomannut, että juuri nyt rentous,
rauhallisuus ja jämäkkyys ovat avain aivan kaikkeen.
Jatkoimme tuntia pohkeenväistöillä. Aluksi
tulin itse aivan liian loivaa väistöä, mutta kun opettaja tästä muutamaan
kertaan huomautti, niin sain vähän jyrkempää ja parempaa väistöä. Vauhtia piti
ottaa todella paljon pois, jotta sain ponin väistämään takaosastaankin, mutta
lopuksi sain sitten ratsastettua väistöt pääasiassa painoavuilla, mutta myös
pienellä pohkeen painalluksella.
Tunnista jäi todella kiva fiilis ihan
kokonaisuudessaankin, ja tallilta lähdettiin taas kerran hymyillen.
- -
- - -
Edistys on ollut todella nousujohteista,
ja alan pikkuhiljaa löytää ponista niitä oikeita nappuloita ja luottaa siihen,
että se todellakin pitää minut selässään. Tällä hetkellä poni kulkee vähän
pitkänä, vaikka takaosa pyöriikin ihan hyvin siellä alla. Pitäisi siis
ajatella, että nostan etuosaa enemmän ylöspäin, eli hidastan vähän edestä,
mutta yritän kuitenkin pitää takajalat aktiivisina. Hankalaa, mutta hyvä tulee!
Kuvapula on tällä hetkellä ihan kamala,
eikä näiden kuvien laatu päätä huimaa, pokkarilaatuisia kun ovat. Halusin
kuitenkin postaukseen kuvia, ja sain vähän ideaa muiden blogeista, joten
muokkasin näitä vähän enemmän sitaateilla varustettuna. Mitä mieltä olette
näistä? Pitäisikö tällaisia tehdä useamminkin?
Mitä muuten piditte vähän erilailla
toteutetusta ratsastuspostauksesta? Haluaisitteko tämän tyylisiä jatkossakin?
